torstai 13. tammikuuta 2011

Rannekoru



Sain pujoteltua tuollaisen korun lahjaksi, sain jopa sidottua sen kiinni vaikka tiukkaa teki - siima ei ole kaikkein helpointa!
Värit vain huusi minulle lahjan saajaa ja pikkuiset puuhelmet vähän kirkastaa, ettei kaikki ole vain sinistäsinistäsinistä.

Huomaa ehkä, että käsitöitä on tullut tehtyä, kun sormet on ihan pistoshaavoilla, tussissa ja muutenkin kärsineet... :D Pitäsköhän alkaa kehitellä käsirasvaa noiden saippuoiden lisäksi...? ;)



Tällanen koru on helppo lapsenki suunnitella ja pujotella, mutta tuo lukko pitää kyllä jonkun vähän vanhemman kiristää paikoilleen...


Tuvassa kärsitään eilisen energiapuuskan jälkiväsystä ja sohva sekä kutimet kutsuvat kummasti. Pitäisköhän sitä kerranki tehä myös Aviomiehelle jotain - vaikkapa tumput? Sillä kun on kumma tapa hukata ainakin yhdet per talvi, joten vielä ehtii ja jos nyt alotan, ei hänen tarvitsis kovin kauaa näppejään palelluttaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti