Paperimassa saagan jatko...

Tää paperimassa piñatan tekeminen on siis aika vaiheikasta. Tein uusian kerroksia yhtenä päivänä 2 lisää. Sitten kolmantena aamuna pytty päätti, että sai tarpeekseen hengailusta ja kolahti lattialle pallon tyhjentyessä itsekseen. Harmi vain että pohja ei ollu täysin kuiva... tuli juuri suihkusta ja muutaman vuoden ikänen pikkumies tuli pallo kädessään hämmentyneenkauhuissaan vastaan "mamma, pallo sönder!" ja ojensi kapistuksen minulle. Tutkin vahinkoja ja sain sanoa hepulle että ei se ole onneksi rikki olenkaan, vähän klommoja vaan tuli. Kuitenkin koko päivän heppu huolehti siitä että nyt se on rikki sitten... kun joku levy jää päälle niin se sitte jää... Hyvä kuitenkin ettei ollut pallo poksahtanut tai ainakaan hepun niskaan suoraan. 3 kerrosta siis oli se mitä vaati että piñata ottaa ja noksahtaa alas. Oh well, spit happens, aloin maalaushommiin ja toivoin että epähuomiossa jättämäni valkoinen maali tykkää olostaan kaupan hyllyllä ja nappasin vanhan remonttimaalipurkin. Katsotaan miten jäätävä "kumi"kerros tästä syntyy ja saako tuota lainkaan rikkikään enää!

Tuossa yllä siis hän pallottelee ihan nätisti vielä koukussaan... rontti.

Kunnon kerros vaan ja toivo elää että rumahkosti tehty päälimmäinen kerros kaunistuisi vähän maalipinnoista... eep...

Sisältä pystyisi vielä lukemaan Helsinki timesin parhaita paloja, jos jaksaa haistella "hikisukka-aromia" (jota Tuvan isäntä ei ollenkaan tunnista, mutta mun mielestä toi haisee yläasteen pukkarilta, hyi), luultavasti haju tulee perunajauho-vehnäjauho ja (ennen niin tykkäämäni) painomuste kombosta. Yuk.

Tää oli helppoa. Peittyi hyvin. Mutta ei siitä silti kaunis tullut... tbc...