Ensinnäkin, jos et ole koskaan virkannut, kannattaa tutusta vaikkapa Viivin virkkausnettiin, tai Käspaikkaan. Perussilmukat on hyvä opetella (ja niiden lyhenteet, vaikka ainakin itselläni lähtee järki niitten kans, urgh).
Tässä maanmainiossa reggaemyssyssä on käytetty kiinteää silmukkaa sekä pylvästä. Langat vaihdot on tehty heittämällä jotenka sen kyllä huomaa, mutta tämä olikin myssy omaan käyttööni, miksi niuhottaa. ;) Lankana on puuvilla ja koukkuna käytin Novitan koukkua nro 5,0. Suht iso tuohon kyseiseen lankaan, mutta lopputuloksesta tulee letkeä ja tuo kyseinen puuvilla säikeytyy helposti, joten helpotti työskentelyä kun koukku ei napannu läpi langan koko ajan.
Lankana tähän tuntumaltaan sopisi myös vaikkapa (Kiertin) ekolanka, joka on luomupuuvillaa ja hamppua.
Ensinnäkin: pipo aloitetaan ylhäältä. Toiseksi: jos virkkaat joka toisella kierroksella tuplamäärän, piposta ei tule pipo, vaan pannunalunen. :D Jos virkkaat joka kierroksella saman määrän, siitä tulee suppilo. Selkeää?
Tässä pipossa olen virkannut joka kerroksen silmukat edelliseen kerrokseen niin, että kumpaakin lenkkiä on käytetty. (Lisää tästä: http://www.kallamedia.com/virkkaus/reuna.html )
Aloita tekemällä aloitussilmukka ja virkkaamalla muutaman ketjusilmukan, esimerkiksi 5.
Ydistä eka ja vika silmukka ympyräksi virkkaamalla yksi piilosilmukka. Näin saat pyöreän lenkin.
Virkkaa yksi kjs ja sitten lenkkiin esimerkiksi 10 kiinteää silmukkaa.
Seuraavalla kierroksella tee joka silmukkaan 2 kiinteää silmukkaa (eli yhteensä n. 20 silmukkaa - sanon "noin" koska en ole matemaattinen eikä sillä ole niin väliä onko lopputulos nyt se 20 vai 19, jos joku onkin jäänyt välistä, purkaa ei tartte moisen takia, MIELESTÄNI).
Tässä vaiheessa voit jatkaa virkkausta suoraan kerrokselta toiselle, spiraalina, muodon näet alla olevasta kuvasta, klikkaamalla suurenee:
Nyt tulee ajankohtaiseksi se päätös siitä, notta "suppilo" vai "pannunalunen". Itse ratkaisin tämän niin että tein vuorotellen 1, 2, 1, 2, 1, 2.... silmukkaa edelliseen kerrokseen siis. Vähän tylsää laskemista se vaati mutta ainakin pipo lähti kaartumaan. Mieleni mukaan sitten kierroksen tehtyäni katselin, että kaartuuko tarpeeksi vai liian vähän.... Myös esimerkiksi 1, 1, 2, 1, 1, 2 laskeminen toimii. Ihan riippuu minkä mallisen ja kuina "plörähtäneen" pipon sitä tahtoo saada aikaan.
Oikeasti tässä pipossa surkeaa on se, että en edes itse muista millä lailla se alkoi muotoutua, mutta voin sanoa, että leffa Bridesmaids, jota katselin tätä tehdessäni, ei ollut läheskään niin hauska kuin olisin suonut sen olevan!
Enihuu, takaisin asiaan... sitten kun olet tyytyväinen pipon pään päälle jäävään osaan, sen leveyteen ja kuperuuteen, niin alat virkata vain silmukan silmukkaan. Pikkuhiljaa huomaat että pipo kasvaa alaspäin = suppilo, kyllä se siitä muotoutuu! Ja pienet virheet päälaella ei näy minnekään. Esimerkiksi nämä:
Rumahan tuo on ku synti tuolta takaa! Mutta kuka sinne katselee? Ja sitäpaitsi, pipon kun vetää päähänsä, silottuu pienet rypyt, nypyt ja hyppysilmukat. Virkkaus on ihanaa, kun lanka ei karkaa minnekään, siinä on ja pysyy, ei tipahda puikoiltakaan. NIH.
Tähän pipoon sitten tahdoin "jotain" jännempääkin, joten kun pituutta alkoi olla tarpeeksi kohti korvia, virkkasin yhden rivin "sisään", eli pienensin. Periaatteessa se käy siis niin, että virkkaa 2 silmukkaa yhteen, käytännössä sitten taas en ala sitä selittää vaan joku virkkausgurusivusto saa sen kertoa, koska itse opin sen puolivahingossa eikä se todellakaan ole helppo SELITTÄÄ, se pitää melkeempä nähdä (esim. videolta).
Tietenkään en virkannut kaikkia silmukoita sisään, koska eihän siihen kenenkään kuuppa olisi enää mahtunut, VAAN tein 1, 2, 3 tavallista kiinteää, ja 4&5 liitin yhteen, toista koko kierros. Tässä vaiheessa joku voi heittää koko hattunsa nurkkaan ja kiroilla että "tää on ihan pskaa! Musta ei ikinä tuu virkkaajaa! Tää on ihan tyhmää!" - tervetuloa siis kerhoon. Niin minäkin tein, kunnes lakkasin tekemästä OHJEIDEN MUKAAN. Sodin siis itse itseäni vastaan edes kirjoittamalla tätä! :D
Virkkaus on ihanaa, kun se oikein oivaltaa - kuten laulussakin sanotaan, tai siis ainakin melkein. Tee oivalluksen ja erehdyksen kautta, siitä tulee hauskimmat päähänpistot kun huomaa, miten lanka vaan kuroutuu yhteen ja tekee hassuja muotoja. :)
Pylväsnätityksen tein siis pienen kavennusoperaation jälkeen. Kavennuksesta laskettuna 3 kerrosta kiinteitä silmukoita, 1 pylväskierros väliin, sitten 1 kiinteäsilmukkakierros ja taas 1 pylväskierros - rumaa takapuoliskoa tasoittaakseni tein vielä 2 kiinteäsilmukkakierrosta ennen kuin päättelin "vähän sinne päin" tuolta takaa. Vähän se on vine pipo, mut en oo ihan suora ittekään.
Tässä vielä kuva pylväiden ja kiinteiden muodostamasta kuviosta:
Kukkasen virkkaukseen löytyy niin paljon ohjeita netistä ja ne on nopeita (muistaa vaan sen pannukakkusäännön ;)) joten en lähde nyt kirjoittamaan tuota ylös, varsinkin, kun tuosta kukasta PITI tulla jotain ihan muuta, mutta minähän en pura, vaan iskin sen kiinni omaan pipooni sitten napilla. (Joka muuten on kauniin lila, vaikka kuvissa se ei siltä näytäkään!)
Kukan piti olla kuin Creativeyarn-blogissa.
Loppuun vielä kuva reggaepiposta - kuten tästä huomaa, se on TODELLA leveä yhdestä kohtaa, koska toivoin, ettei pääni näyttäisi kutistuneen pakkasesta, ja hiuksilla olisi vähän elovaraa, kyllä se silti päässä pysyy, kiitos vippaskonsti-kavennuksen.
Pahoittelen huonoa kuvan laatua jälleen kerran sekä kaikkia yleisiä aivopieruja joita tässä tekstissä on esitetty. Minä en väitä olevani mikään hyvä virkkaaja, minä vaan teen koska tykkään siitä, enkä saa ketään tulemaan hyväksi virkkaajaksi - sitä pitää ite haluta ja päästää vähän mielikuvitus valloilleen.
Virnan emäntä kiittää ja kuittaa taas tältä erää ja reklamaatiot aiheesta saa esittää kirjallisina postiluukun kautta ;P
PS. Jos tulee hätäkakka siitä että aloituslenkki onkin ihan liian iso niin sitä voi kiristää jälkikäteen, joten nou hätä, jättäkää takamuksenne menneeseen (niinkuin Bumba niin osuvasti sanoi <3)
