Joulunalustäytepostaus

Tip tap tip tap!
Joulumieli raikaa tuvassa kun emäntä koittaa paketoida ensimmäisiä lahjoja, mutta eihän siitä juur mitään tuu ilman TEIPPIÄ.

Sattuipa kerran kauppakeskuksessa että emäntä oli Tiimarissa hankkimassa "kaikkee kivaa tarpeellista jouluun", kun emäntä kuulee superkuulollaan: lapsi itkee. Lapsethan itkee useinkin, ei sillä, mutta tuo rääkyy, se tulee lähemmäs, ehkä jo suihkulähteen kohdalla, olen kuullut sen jo parikymmentä metriä, kohta tulee kiire, ei muuten, mutta tuo on kyllä OMA lapsi! Sinne jäi kori Tiimarin ovelle kun rynnin pikkutontun mielipahan lohduttimeksi. Oli tipahtanut vaunuistaan päälleen lattialle. Isäntä se meni sitten kuittaamaan tiimarimaisuudet, mutta arvatkaa vaan muistuko se teippi ottaa...

Tässä kuitenkin seuraavaksi vilkaisuja siihen mitä tuvassa on tapahtunut viime viikkoina:


Saimme ystäväperheeltä tällaisen sulostuttamaan kotiamme. :)



Kävimme kirppiksellä fammon kanssa, mukaan tarttui peltinen tarjotin, joka oli liian kiva piiloteltavaksi kaapissa.
Kuvassa myös tulijaiskorvikset ja yksi tärkeä kaulakoru... :)



Silittelin myös pojan uniharsoa kun se oli mennyt niin kurttuun pesussa... Asenne ratkaisee? ;)


Silittelin muitakin juttuja sentäs... uusivanha joululiina ja perintöpitsejä yms.



No tossa nyt sellainen vilautus pukkijutusta joka on kyllä jo tehty valmiiksi sittemmin, mutta en nyt viitsi valmiin kuvaa tänne vielä laittaa... (ja köh köh, pitäisi se kai kuvatakin nyt valmiina) Tämä siis kokonaan salomoninsolmuilla tehty.

Tämän näpertelyn lisäksi olen virkannut 3 pipoa, sekä aloittanut yhden tuunausprojektin joka kaatui siihen että ompelukone hirtti kiinni... ja ja pari fleecepipontekelettä myös surauttanut mutta ei niitä kyllä kehtaa näyttää hulluille tai herroille...
Olen myös ostanut pitsikukkakehikon viimein (samainen onneton Tiimarireissu) ja nylpytän kasaan jotain pientä kivaa pukinkonttiin... mutta siitä lisää myöhemmin.
Tein myös yhden synttärilahjan, josta tuli niin kiva, että mun pitää ehkä tehdä itselleni melkeen samanlainen, en olisi itsestäni uskonut että käyttäisin tuollaista väriä. :) (Laitan kuvaa sit myöhemmin, mutta tahdon ees vähän yllättää lahjan saajaa!)

Suurin ärsytykseni (käsitöiden suhteen) viimepäivinä on ollut se, etten en saa salomoninsolmuhuivia aloitetuksi. Varmaan viisi erilaista ohjetta kolmiomalliseen olen yrittänyt mutta kun EI. :D Joku mättää. Lienen löytäneeni vastukseni! Pitää paneutua moiseen sitten joskus kun ei ärsytä niin paljoa ja riittää hermot.

Heti ensimmäisenä kun päätin, että tuuppaan tänne muutaman kuvan viime viikolta, alkoi päässä soimaan: "Tää on tosi tarttuva täytebiisi" - olkaa hyvä vaan muutkin tällaisesta suomikukkasesta.
Tää oli siis tosi tärkeä täytepostaus, sain armahduksen paketoinnista.
Sitäpaitsi, jos joku asia ei nappaa, ei sitä kannata tehdä, koska sitten se menee ainakin piloille.

Paketointi inspiraatiota (ja teippiä) odotellessa...

t. itse Joulumieli.

Syyssumun aikaa

Heipsankeikkaa taas vaan... tässä pari lutuista pikkuihmistä joilla päässään minun virkkaamat pipot. Teki mieli tehä kauniille sisaruksille samispipot ja samalla muistaa heitä jotenkin, kun heidän äiti on ollut tänä vaikeana vuonna minulle suuri tuki ja ilo. Kiitos siitä. *sydän*




Lasten yksityisyyttä vähän varjellakseni tein paparazzimaiset silmille, kyllä heidät tuntevat kuitenkin heidät tunnistaa.... :)

Vauvapipossa siis kiinnitysmahdollisuus, isommalle lapselle ei enää sellaisia välttämättä tarvita ja on sitte helpompi ite pukea ylle myös. :)
Vaalea pipo on tehty puolipylväin ja takareunan silmukoille, tumma pipo on tehty kiintein silmukoin, kummallekin ed. rivin silmukkalenkkiä käyttäen.

Näissä myös uuden tupsukehikkoni ekoja tupsuja, ihana se kehikko! Tulee tasasia ja tuuheita palleroita pipoihin. :)

Tässä kaikki tälläerää, lisää tulee kun joku suostuisi valmistumaan. Jännä juttu, että ne vaan makaa tuossa odottamassa tekijäänsä, eikä kotitontut yön aikana ole käyneet silmukoilla.... ;)

Kynttilöiden aikaa

Blogin pitäminen on kamalan vaikeaa.
Sitä tekee kaikkea koko ajan, mutta sitten kun tämä on julkinen, niin myös ne joiden ei tohtisi nähdä valmiita töitä, saattavat niihin törmätä.

Pahoittelen nyt sitten jos joku spoilaantuu (pilaantuu :D) näistä postauksista joulun alla.

Sen enempää en kuitenkaan kerro kenelle mitäkin on tulossa että siitä sitte vaan arpomaan ystävät ja tuttavat!

Tässä kuvina nyt eilen valmiiksi tullut kaulahuivi. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen, enkä edes nyt venutellut sitä sen enempää muotoonsa, kun ajattelin että äkkiäpä se sitten käytössä venuttuu kuitenkin.







Huivi on tehty pylväs - ja ketjusilmukoin, lankana Novitan Kide.
Nirkot väsätty kasaan Kotiväki-langasta, pidän tuon langan hehkuvasta ominaisuudesta... :)

Jos todella odottaisin, että joulu menee, en saisi näitä kuvia tuskin koskaan tänne... viime vuodeltakin on vielä kuvia laittamatta kun "no nehän meni jo niille kenelle pitkin, mitä niitä esittelemään..." Krhm.

Tänään siis tällasia terveisiä tuvasta.
Ensimmäiset korvakorut on myös lähteneet maailmalle. :)

Nyt työn alla on pari huivia, muutaman pipon olen saanut valmiiksi, ehkäpä niistä seuraavaksi sitten kuvaa.

Hellurei!

Pipon virkkausta - for dummies

Sain tällasen pyynnön että tekisin ohjeen pipoon jonka tein itselleni... sillä mainostin sitä helpoksi tehdä.

Ensinnäkin, jos et ole koskaan virkannut, kannattaa tutusta vaikkapa Viivin virkkausnettiin, tai Käspaikkaan. Perussilmukat on hyvä opetella (ja niiden lyhenteet, vaikka ainakin itselläni lähtee järki niitten kans, urgh).

Tässä maanmainiossa reggaemyssyssä on käytetty kiinteää silmukkaa sekä pylvästä. Langat vaihdot on tehty heittämällä jotenka sen kyllä huomaa, mutta tämä olikin myssy omaan käyttööni, miksi niuhottaa. ;) Lankana on puuvilla ja koukkuna käytin Novitan koukkua nro 5,0. Suht iso tuohon kyseiseen lankaan, mutta lopputuloksesta tulee letkeä ja tuo kyseinen puuvilla säikeytyy helposti, joten helpotti työskentelyä kun koukku ei napannu läpi langan koko ajan.
Lankana tähän tuntumaltaan sopisi myös vaikkapa (Kiertin) ekolanka, joka on luomupuuvillaa ja hamppua.

Ensinnäkin: pipo aloitetaan ylhäältä. Toiseksi: jos virkkaat joka toisella kierroksella tuplamäärän, piposta ei tule pipo, vaan pannunalunen. :D Jos virkkaat joka kierroksella saman määrän, siitä tulee suppilo. Selkeää?

Tässä pipossa olen virkannut joka kerroksen silmukat edelliseen kerrokseen niin, että kumpaakin lenkkiä on käytetty. (Lisää tästä: http://www.kallamedia.com/virkkaus/reuna.html )

Aloita tekemällä aloitussilmukka ja virkkaamalla muutaman ketjusilmukan, esimerkiksi 5.
Ydistä eka ja vika silmukka ympyräksi virkkaamalla yksi piilosilmukka. Näin saat pyöreän lenkin.
Virkkaa yksi kjs ja sitten lenkkiin esimerkiksi 10 kiinteää silmukkaa.
Seuraavalla kierroksella tee joka silmukkaan 2 kiinteää silmukkaa (eli yhteensä n. 20 silmukkaa - sanon "noin" koska en ole matemaattinen eikä sillä ole niin väliä onko lopputulos nyt se 20 vai 19, jos joku onkin jäänyt välistä, purkaa ei tartte moisen takia, MIELESTÄNI).
Tässä vaiheessa voit jatkaa virkkausta suoraan kerrokselta toiselle, spiraalina, muodon näet alla olevasta kuvasta, klikkaamalla suurenee:



Nyt tulee ajankohtaiseksi se päätös siitä, notta "suppilo" vai "pannunalunen". Itse ratkaisin tämän niin että tein vuorotellen 1, 2, 1, 2, 1, 2.... silmukkaa edelliseen kerrokseen siis. Vähän tylsää laskemista se vaati mutta ainakin pipo lähti kaartumaan. Mieleni mukaan sitten kierroksen tehtyäni katselin, että kaartuuko tarpeeksi vai liian vähän.... Myös esimerkiksi 1, 1, 2, 1, 1, 2 laskeminen toimii. Ihan riippuu minkä mallisen ja kuina "plörähtäneen" pipon sitä tahtoo saada aikaan.
Oikeasti tässä pipossa surkeaa on se, että en edes itse muista millä lailla se alkoi muotoutua, mutta voin sanoa, että leffa Bridesmaids, jota katselin tätä tehdessäni, ei ollut läheskään niin hauska kuin olisin suonut sen olevan!

Enihuu, takaisin asiaan... sitten kun olet tyytyväinen pipon pään päälle jäävään osaan, sen leveyteen ja kuperuuteen, niin alat virkata vain silmukan silmukkaan. Pikkuhiljaa huomaat että pipo kasvaa alaspäin = suppilo, kyllä se siitä muotoutuu! Ja pienet virheet päälaella ei näy minnekään. Esimerkiksi nämä:



Rumahan tuo on ku synti tuolta takaa! Mutta kuka sinne katselee? Ja sitäpaitsi, pipon kun vetää päähänsä, silottuu pienet rypyt, nypyt ja hyppysilmukat. Virkkaus on ihanaa, kun lanka ei karkaa minnekään, siinä on ja pysyy, ei tipahda puikoiltakaan. NIH.

Tähän pipoon sitten tahdoin "jotain" jännempääkin, joten kun pituutta alkoi olla tarpeeksi kohti korvia, virkkasin yhden rivin "sisään", eli pienensin. Periaatteessa se käy siis niin, että virkkaa 2 silmukkaa yhteen, käytännössä sitten taas en ala sitä selittää vaan joku virkkausgurusivusto saa sen kertoa, koska itse opin sen puolivahingossa eikä se todellakaan ole helppo SELITTÄÄ, se pitää melkeempä nähdä (esim. videolta).

Tietenkään en virkannut kaikkia silmukoita sisään, koska eihän siihen kenenkään kuuppa olisi enää mahtunut, VAAN tein 1, 2, 3 tavallista kiinteää, ja 4&5 liitin yhteen, toista koko kierros. Tässä vaiheessa joku voi heittää koko hattunsa nurkkaan ja kiroilla että "tää on ihan pskaa! Musta ei ikinä tuu virkkaajaa! Tää on ihan tyhmää!" - tervetuloa siis kerhoon. Niin minäkin tein, kunnes lakkasin tekemästä OHJEIDEN MUKAAN. Sodin siis itse itseäni vastaan edes kirjoittamalla tätä! :D
Virkkaus on ihanaa, kun se oikein oivaltaa - kuten laulussakin sanotaan, tai siis ainakin melkein. Tee oivalluksen ja erehdyksen kautta, siitä tulee hauskimmat päähänpistot kun huomaa, miten lanka vaan kuroutuu yhteen ja tekee hassuja muotoja. :)

Pylväsnätityksen tein siis pienen kavennusoperaation jälkeen. Kavennuksesta laskettuna 3 kerrosta kiinteitä silmukoita, 1 pylväskierros väliin, sitten 1 kiinteäsilmukkakierros ja taas 1 pylväskierros - rumaa takapuoliskoa tasoittaakseni tein vielä 2 kiinteäsilmukkakierrosta ennen kuin päättelin "vähän sinne päin" tuolta takaa. Vähän se on vine pipo, mut en oo ihan suora ittekään.
Tässä vielä kuva pylväiden ja kiinteiden muodostamasta kuviosta:



Kukkasen virkkaukseen löytyy niin paljon ohjeita netistä ja ne on nopeita (muistaa vaan sen pannukakkusäännön ;)) joten en lähde nyt kirjoittamaan tuota ylös, varsinkin, kun tuosta kukasta PITI tulla jotain ihan muuta, mutta minähän en pura, vaan iskin sen kiinni omaan pipooni sitten napilla. (Joka muuten on kauniin lila, vaikka kuvissa se ei siltä näytäkään!)
Kukan piti olla kuin Creativeyarn-blogissa.

Loppuun vielä kuva reggaepiposta - kuten tästä huomaa, se on TODELLA leveä yhdestä kohtaa, koska toivoin, ettei pääni näyttäisi kutistuneen pakkasesta, ja hiuksilla olisi vähän elovaraa, kyllä se silti päässä pysyy, kiitos vippaskonsti-kavennuksen.



Pahoittelen huonoa kuvan laatua jälleen kerran sekä kaikkia yleisiä aivopieruja joita tässä tekstissä on esitetty. Minä en väitä olevani mikään hyvä virkkaaja, minä vaan teen koska tykkään siitä, enkä saa ketään tulemaan hyväksi virkkaajaksi - sitä pitää ite haluta ja päästää vähän mielikuvitus valloilleen.

Virnan emäntä kiittää ja kuittaa taas tältä erää ja reklamaatiot aiheesta saa esittää kirjallisina postiluukun kautta ;P

PS. Jos tulee hätäkakka siitä että aloituslenkki onkin ihan liian iso niin sitä voi kiristää jälkikäteen, joten nou hätä, jättäkää takamuksenne menneeseen (niinkuin Bumba niin osuvasti sanoi <3)

Kutteiden kokkeilua

Ihastuin ajatukseen virkatuista matoista jo alkuvuonna. Nyt suuressa virkkaushuumassani päätin kokeilla ja jälleen: yrityksen ja erehdyksen kautta edes jonkinmoiseen voittoon!
Värimaailma ei minua ilahduta, mutta ehkäpä jotakuta kuitenkin, pikkuprinsessoja on Suomi pullollaan... :)


Ylläoleva kuva oli eka, kun olin aivan varma että tuohon se pinkki raita tulee... nooo ei tullut vaan kiskaisin sen pois.


Matto joutui pesulle, se oli oikein haisulimatto, siis uusilta kuteilta, tehtaalta, pölyistäkin... vaan ei enää. Myös huomasin että uusi matto ei niin vaan suoristukaan... matossa vai kuteissa vai tekijässä vika? :(


Tässä halkaisijaltaan 80cm:n matto, vieläkin päät lepsuu, täytyisi ne jonnekin pujotella jonkin matkaa... mutta muuten valmis.


Toisen maton teossa keskityin istumismukavuuteen ilman kummempia kolosia... (kuvassa värit vääristyneet)


Loppujenlopuksi olen ihan tyytyväinen näihin vaaleanpunaisiin unelmiin, mutta on kyllä varaa kehittyä ROIMASTI näitten teossa! Ehkä jos seuraavaksi vähän anteeksiantavampaa kudetta ja väriä... Elän kovasti toivossa että nämä suoristuu käytössä, mutta kun minulla ei ole kokemusta uusista matoista tällä tekniikalla. Nyt nämä turjakkeet ovat viikattuna jemmassa siihen asti että nämä joku tahtoo omakseen.

Pitäisi kuvailla paljon virkattuja pipoja yms. myös tänne blogiin mutta harmittaa tehdä tällaisia päivityksiä missä kuvien laatu on... noh, toisinaan vallan laadutonta.

Virnamaisen kivaa päivää lukijoille - syksy on käsitöiden aikaa, nyt jos koskaan on aika aloittaa joululahjat. ;)

Slaaviruusuhulluus

Sain syntymäpäivälahjaksi postista kummitädiltäni paketillisen posliini/lasimaalausvärejä, hetken katsoin hölmistyneenä että pitäisikö minun näitä osata käyttääkin? Sitten kaivelin vanhaa kuppikokoelmaani ja löysin yhden (isännän) kupin joka ei ole ollut käytössä vuosiin, se vaan ei "mene" minkään kanssa... Noo, sain luvan kokeilla uusia maalejani siihen ja tartuin haasteeseen.
Ei minusta ehkä heti tule posliinikuppitaiteilijaa, mutta ei tämä nyt susirumakaan ole ensiyritelmäksi!

Tässä kuvina miten ihkaensimmäinen ruususeni sai alkunsa.





Tekniikasta ei ollut mitään käryä, mutta vuosia kaikenmoista piirrelleenä koitin ymmärtää miten muodostaa se kuva pohjasta ylöspäin.



Valmis kuppi alla kahdelta suunnalta:





Jälkikäsittely puuttuu vielä, pitää uunittaa tämä jos tahtoo lopputuloksen pysyväksi.

Kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla niitä.
Kommentointi on suotavaa.


Virnatupa kuittaa taas tältä erää ja alkaa pakkailemaan kesälomareissua varten.

Kesämyynti

Heippa kaikille virnablogin lukijoille!

On ollut taas sangen hiljaista, mutta tällä kertaa kyse on vain blogin päivityksen vaikeudesta, kas kun kamera tiltannut eikä näin ollen kovin laadukasta kuvabloggausta ole voinut harrastaa.
Kuitenkin nyt teen tämän blogipläjäyksen, vaikkakin surkeilla kännykän kameran kuvilla. :D

Huvila Suruton Savonlinnassa teki tilauksen siskoltani saippuoista, lupasin auttaa ja nyt päätin dokumentoida sen, miten Suruvaipat syntyvät. Jostain syystä halusin tehdä sen tänne blogiin, eikä Siskosten saippuamaailman blogiin...(http://sistersinsoap.blogspot.com/)vaikka ehkäpä tämä sinnekin joskus ajautuu?

Suruvaipoissa on 3 kerrosta. Tekoon tarvitaan kahta erilaista saippuamassaa, väriä, sekä LEHMÄNHERMOJA. (Voitte kuvitella että tämän äkkipikaisen kotiäidin oli parasta tehdä nämä yöaikaan sillä ärräpäitä lenteli enemmän kuin lapsen korville on suotavaa... ;)) Millin ruiskuja oli hiukan vaikea löytää, mutta ilman niitä näitä saippuoita ei saa tehtyä, sillä 2.5ml:n ruisku on jo liian iso. (Niitä sattumoisin löytyy pienemmistäkin apteekeista mutta eipä paljoo meikää lämmittänyt.)

Tässä alla vaiheet 1 ja 2:

Millin ruiskuilla siis nuo siniset pienet tipat ja sitten kehystys samaisella ruutalla ympäri.

Eikä siinä muuten mitään, mutta toista tämä 16 kertaa. :D Alla kuva:


Näiden pitkien ja hikisten vaiheiden (päällä oleva hellanlevy ihan pään vieressä ei auta btw) piti odotella hetki ja sitten valmistaa isoin erä eri massasta ja kaataa se jäähtymään päälle:


Sitten muutaman tunnin odottelun jälkeen oli aika kuoria Suruvaipat koteloistaan...

Pakko sanoa, olin hieman pettynyt kun uusi vaalea massa ei käyttäytynytkään samoin kuin MELKEIN samanlainen toverinsa Savonlinnassa... :/ Mutta elämä on täynnä pikku pettymyksiä, ei nämä mielestäni rumia silti ole! Vai mitä olette mieltä?



Jättäkää kommenttia jälkeenne, "mielipiteenne on meille tärkeä, kiitoksia, hyvää päivänjatkoa". ;)

Muistakaa myös kertoa kavereillenne mahdollisuudesta ostaa näitä perholaisia Savonlinnasta, siellä myös myynnissä sienisaippuoita (oivia esim. pikaisiin jalkahoitoihin!)eri sävyissä, tuoksuissa ja koossa sekä Suruvaipan allergiaystävälliset kaverit; ilman väri tai tuoksuaineita. :)

Tupalaiset tuppaa oleen laiskaa porukkaa näin sunnuntaisin, mutta aikeina olisi viimeistellä ainakin yksi pipo ja metsästää jostain oikeanlaista virkkauslankaa yhteen tuunausprojektiin.
Päivän ihmettelyn aihe: Ulkona on +32 astetta auringossa ja pyykit ei kuivu millään? Missä vika! :D

Tupa kiittää ja kuittaa.