Hiirenvirnan tupa
lauantai 3. marraskuuta 2012
Halloween tunnelmissa
Morjens sano rikkaat toisilleen!
Vuoden synkin aika on taas tullut, tosin ensilumikin on jo ehditty kokea. Tyhmä lumi, kun vei meiltä ruskan mennessään. Tässä mietin että mikä on kun ei muka mitään ole saanut aikaseksi, mutta tosiasiassa en vaan ole kuvannut tai jaksanut laittaa niitä tänne.
Kaivelin villavarastoista esiin yhet sukat, jotka on muorin tekemät (eli siis oman isoäitini) ja viime vuonna ne olivat aivan liian suuret ja nyt näyttää siltä että jalka onkin jo kasvanut ohi heistä, harmillista. Mutta eikö olekin kauniit sukat?
Sitten toinen villainen hauskutus on nuo tumput, jotka termiitti sai synttärilahjaksi! Aivan sikaihanat, eikä niitä oikeen kehtaa edes käyttää kun on niin kivat... tai siis, ei kehtaa tarhaan laittaa likastumaan. :D Kauppareissu ja kyläilyrumpuiksi siis. ;)
Meidän tuo termiitti taitaa saada hyvin syödäkseen tarhassa(kin), kun se on niin valtava jössikkä. Terve ja terhakka tyyppi, harmi vaan kun vaatevarasto menee koko ajan uusiksi! Hän käyttää nyt jo 6-8 vuotiaiden pipokokoja ja jalkakin on sellainen "vieno" 27 ja hanskakokokin on yli oman ikäluokkansa, 4-5 vuotiaiden menee, mikähän koko se sitten ois, joku 3.?
Olinhan mä sitten saanut sentään testattua noita nappien vääntöjäkin... tässä siis protot nappipinneistä. Aihiot ostin Nappikauppa Punahilkasta, aivan ihana paikka. :) Paljon kaikkea kaunista ja kivaa!
Kankaat on Fixin tehtaan vintagea, jotka olen ennakkoperinyt ihanalta anopiltani.
Olen myös kunnostautunut tosiaan viimein tuon kuumaliiman kanssa. Pitkään pelkäsin koko hökötystä mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni ja painoin liipasimesta! Tämmöistä jälkeä siitä sitten tuli... :) Nämä saattaa olla sen verran pukkituotteita ettei viitsi sen enempää näistä lässytellä. Mutta eikös tuo toinen nyt näytä melkolailla lumihiutaleelta? Sitä voi sitte itse kukin päässää miettiä väriä ja käyttötarkoitusta ym. :)
Vielä tää isomman ponnistuksen takana ollut erikseen....
Tänään tuvassa palaa kynttilät, ihan syksyistä. <3
Mukavaista loppusyksyn aikaa kaikille!
t.tupajumit
lauantai 15. syyskuuta 2012
Touhutermiitin synttärimuistelo
Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa... ;)
Käsityön taidonnäytteinä siis nuo kuppikakku telineet (kiios tekijöille!), itse kuppikakut (kiitos ihanalle apurilleni!) sekä päällis possukat ja linnukat. Meillä olikin sekalainen soppa muffinitaikinoita, oli vegaaniset ja gluteiinittomat, sitten oli porkkanaiset ja suklaiset vähälaktoosiset. :) Samaten päälliset oli sitten kuhunkin sopivat tottakai. Koristeet tein marsipaanista.
Tässäpä nyt näitä tunnelmia vielä kertaalleen.
Tuvassa on menossa joululahjojen teko joten päivittelyä ei juuri tule... muutamia projekteja voisi kyllä kuvailla pian.
Sairastupa hiljenee. Mukavaa ja *atshiuh!* lenssuvapaata syksynjatkoa kaikille!
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
Piñatan viimeistely
Vapaalla kädellä piirtelin kaverille naaman.
Maalasin potsin pariin otteeseen että tulisi
vähän tasaisempi väri ja sitten tussasin ääriviivoja
vahvemmaksi ja töpseli sai kans vähän värriä tussista.
Possusta melkeen niin söpö että oli melkeen kurja se mäiskiä porukalla rikki.
Mutta vain melkein.
- Synttäriterveisin tupalaiset.
lauantai 5. toukokuuta 2012
Paperimassa saagan jatko...
Tää paperimassa piñatan tekeminen on siis aika vaiheikasta.
Tein uusian kerroksia yhtenä päivänä 2 lisää. Sitten kolmantena aamuna pytty päätti, että sai tarpeekseen hengailusta ja kolahti lattialle pallon tyhjentyessä itsekseen. Harmi vain että pohja ei ollu täysin kuiva... tuli juuri suihkusta ja muutaman vuoden ikänen pikkumies tuli pallo kädessään hämmentyneenkauhuissaan vastaan "mamma, pallo sönder!" ja ojensi kapistuksen minulle. Tutkin vahinkoja ja sain sanoa hepulle että ei se ole onneksi rikki olenkaan, vähän klommoja vaan tuli. Kuitenkin koko päivän heppu huolehti siitä että nyt se on rikki sitten... kun joku levy jää päälle niin se sitte jää... Hyvä kuitenkin ettei ollut pallo poksahtanut tai ainakaan hepun niskaan suoraan.
3 kerrosta siis oli se mitä vaati että piñata ottaa ja noksahtaa alas.
Oh well, spit happens, aloin maalaushommiin ja toivoin että epähuomiossa jättämäni valkoinen maali tykkää olostaan kaupan hyllyllä ja nappasin vanhan remonttimaalipurkin. Katsotaan miten jäätävä "kumi"kerros tästä syntyy ja saako tuota lainkaan rikkikään enää!
Tuossa yllä siis hän pallottelee ihan nätisti vielä koukussaan... rontti.
Kunnon kerros vaan ja toivo elää että rumahkosti tehty päälimmäinen kerros kaunistuisi vähän maalipinnoista... eep...
Sisältä pystyisi vielä lukemaan Helsinki timesin parhaita paloja, jos jaksaa haistella "hikisukka-aromia" (jota Tuvan isäntä ei ollenkaan tunnista, mutta mun mielestä toi haisee yläasteen pukkarilta, hyi), luultavasti haju tulee perunajauho-vehnäjauho ja (ennen niin tykkäämäni) painomuste kombosta. Yuk.
Tää oli helppoa. Peittyi hyvin. Mutta ei siitä silti kaunis tullut... tbc...
keskiviikko 2. toukokuuta 2012
Räpellystä vappuna
Voi miksi tämä on mennyt muuttumaan??
Olen eksyksissä, hyvä kun sain opeteltua vanhallakaan kirjoittelemaan ja liitteleen kuvia... noh, katotaas mitä tästä tulee...
Tuli siis pakottava tarve opetella jotain uutta ja tehdä jotain kivaa meidän termiitille joka täyttää pian jo 3 vuotta! Hän on siis armoton Angry birds fani (mutta ei, ei pelaa sitä itse, ei osaa käyttää vielä tietokonetta ja hyvä niin), joten pidämme tyypperölle sitten AB synttärit. Sain idean että joo, nyt tulee jotain erilaista ja päätin että teen piñatan. Rupesin googlettelmaan ja tajusin ettei ideani ole yhtään niin omaperäinen kuin olisi voinut toivoa. :P (Kokeilkaa vaikka!) Noh, kääntöpuolena se, ettei tarvinnut alkaa kauheasti säätämään, kun löytyi niin paljon tutoreja ja ohjeistuksia ko. vekottimiin.
Pääasialla tähän tarvitaan vähän näppäriä sormia, vettä, vehnäjauhoja (ja perunajauhoja) sekä sanomalehtiä sekä ilmapallo. Tähän tyyliin homma lähti rakentumaan:
Meillä oli tavallista perus vappupalloa isompi pohja, isoin mitä Tiimarista löytyi ja sen olisi saanut vielä isommaksikin, mutta katsoin, että otuksen muoto kärsii, halusin pyöreän - ei päärynämäisen - muodon.
Liisterinä toimii siis vesi+jauho seos joka on suunnilleen lettutaikinan vahvuista tököttiä, itse lisäsin liukuvuutta antamaan lusikallisen perunajauhoja, en tiedä tekikö se mitään hyvää, jos nyt ei huonoakaan.
Lehtisuikaleet leikkasin laiskana, ja se kostautui myöhemmässä vaiheessa röpelönä liitoskohdissa... joten joo, käyttäkää jotain pikkusaksia terävämpää ja viettäkää leikkauksen kanssa enemmän aikaa kuin 5 minuuttia niinkuin allekirjoittanut....
Liisteriä siis "niistetään" pois uitetusta suikaleesta ja läntätään kiinni palloon. Pieni suunnitelmallisuus kannattaa... suikaleitten pitää siis mennä toistensa päälle jonkun verran kummaltakin reunalta. Muuten, mitä kapeampi suikale, sen helpompaa tehdä pallomuodon päälle... asia jonka karvaasti sain kokea... :D
*
tbc... ;)
torstai 12. huhtikuuta 2012
Kevään luova tauko
Syynä voi olla se, että en ole tehnyt mitään, tai sitten se, ettei ole ollut kameraa jolla ottaa todisteita että olisi oikeasti tehnyt jotain.
Hamahelmet on saapuneet tupaan ja niistä on tullut sähellettyä yhtä sun toista, mutta tässä yhden possufanin huoneen ovi kuvassa.
Virkkauskirja on ollut kovassa käytössä ja seuraavaksi haluankin koukkuamiskoukun ja harjoitella sitä. Rahaa ja inspiraatiota odotellessa tein pienen lumihiutaleen, jonka aika onkin jo siirtyä kaapin pohjalle odottelemaan ensi talvea. Myös muita kivoja kuvioita kirjasta löytyy ja olen jotain tehnytkin, mutta en ole muistanut yrittää ottaa kuvia... hyi, huono bloggaaja, hyi...
Yhden maton viimeistelin sekä sisustuskorin tempaisin pikkuiselle neidille synttäreikseen. Ainakin korista napsasin kuvan ennen lähtöä mutta se lienee isännän uuden kännykän ytimissä.
Tämä oli nyt tämmöinen "elossa ollaan"-postaus.
Kevätmieltä kaikille!
Hamahelmet on saapuneet tupaan ja niistä on tullut sähellettyä yhtä sun toista, mutta tässä yhden possufanin huoneen ovi kuvassa.
Virkkauskirja on ollut kovassa käytössä ja seuraavaksi haluankin koukkuamiskoukun ja harjoitella sitä. Rahaa ja inspiraatiota odotellessa tein pienen lumihiutaleen, jonka aika onkin jo siirtyä kaapin pohjalle odottelemaan ensi talvea. Myös muita kivoja kuvioita kirjasta löytyy ja olen jotain tehnytkin, mutta en ole muistanut yrittää ottaa kuvia... hyi, huono bloggaaja, hyi...
Yhden maton viimeistelin sekä sisustuskorin tempaisin pikkuiselle neidille synttäreikseen. Ainakin korista napsasin kuvan ennen lähtöä mutta se lienee isännän uuden kännykän ytimissä.
Tämä oli nyt tämmöinen "elossa ollaan"-postaus.
Kevätmieltä kaikille!
keskiviikko 18. tammikuuta 2012
Viime viikonlopusta
Kaikki satsina tälleesti vuan.
Kokeilin virkata kehystä ja onnistui sen verta siedettävästi, että tämä yksilö meni tuparilahjaksi tuon korin kanssa. Oikeastaan isäntä vielä askarteli tuosta kehyksestä kellon, kun oli kellonkoneisto hollilla...
Sitten tuo ihana pieni kori, tein sen viime viikolla myös ja se sopii saajalleen kuulemma todella hyvin väriltään. *happy*
Pohjan tein puolipylväillä ja korin reunat sitten perus kiinteellä, siitä tuli mielestäni hauskin kuvio tuohon vinksahtaneeseen koppaan. Termiitin kanssa tossa sitten arvottiin että pistetäänkö yks nappi, vai kolome, termiitti sano että yksssi iso nappppi ja se siihen sitten meni. Nappivalinta, kuulemma.
Samaa tupari pakettiin meni myös Hawajilaista mustaa suolaa, sekä yks pieni hamppurätti pitämään uutukainen keittiö puhtaana.
Sitten tuollanen pieni projekti joka nyt tuntuu venahtaneen vähän... kun ei ole ollut aikaa tehdä sitä ihan loppuun... edelleen siis keskeneräisenä tossa pari kuvaa sahalaitavirkkauksesta - peitto jonka tein "vauvalle", mutta saa luvan lämmittää termiitin kinttuja, onhan se meitin vauva kuitenkin. Harjoituskappale siis, väreistä joista minä totesin ensinäkemältä "ihana yrjö" ja isäntä "vau mite hianot!"
Ainiin, kehys on tehty Novitan 7veikasta, kori on tehty 2kertaisesta Kelo-langasta ja tuo peitonrääpäle sitten Craftista (Hemtex).
Ilmeisesti minulla on kaikki aika maailmassa tehdä käsitöitä - ainakin vielä seuraavat 3,5kk. Miten sitten käy tuvalle, en tiedä, tutiseeko liitoksissaan vai ehtiikö sitä vielä vähän näpertää... vaikka eipä blogin (enempi) kuoleentuminen lienisi mikään kovin suuri shokki tai parkumisen asia kenellekään. Vaikka onhan tää kiva tapa arkistoida itelleen mitä on millonki tehny ja kenelle antanu.
Tää emäntä lähtee nyt viettää puolentunnin hermolomaa valtavan termiittihermoromahduksen jäljiltä - kun talo viimein hiljeni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)