Piñatan viimeistely

Vapaalla kädellä piirtelin kaverille naaman. Maalasin potsin pariin otteeseen että tulisi vähän tasaisempi väri ja sitten tussasin ääriviivoja vahvemmaksi ja töpseli sai kans vähän värriä tussista.

Possusta melkeen niin söpö että oli melkeen kurja se mäiskiä porukalla rikki. Mutta vain melkein. - Synttäriterveisin tupalaiset.

Paperimassa saagan jatko...

Tää paperimassa piñatan tekeminen on siis aika vaiheikasta. Tein uusian kerroksia yhtenä päivänä 2 lisää. Sitten kolmantena aamuna pytty päätti, että sai tarpeekseen hengailusta ja kolahti lattialle pallon tyhjentyessä itsekseen. Harmi vain että pohja ei ollu täysin kuiva... tuli juuri suihkusta ja muutaman vuoden ikänen pikkumies tuli pallo kädessään hämmentyneenkauhuissaan vastaan "mamma, pallo sönder!" ja ojensi kapistuksen minulle. Tutkin vahinkoja ja sain sanoa hepulle että ei se ole onneksi rikki olenkaan, vähän klommoja vaan tuli. Kuitenkin koko päivän heppu huolehti siitä että nyt se on rikki sitten... kun joku levy jää päälle niin se sitte jää... Hyvä kuitenkin ettei ollut pallo poksahtanut tai ainakaan hepun niskaan suoraan. 3 kerrosta siis oli se mitä vaati että piñata ottaa ja noksahtaa alas. Oh well, spit happens, aloin maalaushommiin ja toivoin että epähuomiossa jättämäni valkoinen maali tykkää olostaan kaupan hyllyllä ja nappasin vanhan remonttimaalipurkin. Katsotaan miten jäätävä "kumi"kerros tästä syntyy ja saako tuota lainkaan rikkikään enää!

Tuossa yllä siis hän pallottelee ihan nätisti vielä koukussaan... rontti.

Kunnon kerros vaan ja toivo elää että rumahkosti tehty päälimmäinen kerros kaunistuisi vähän maalipinnoista... eep...

Sisältä pystyisi vielä lukemaan Helsinki timesin parhaita paloja, jos jaksaa haistella "hikisukka-aromia" (jota Tuvan isäntä ei ollenkaan tunnista, mutta mun mielestä toi haisee yläasteen pukkarilta, hyi), luultavasti haju tulee perunajauho-vehnäjauho ja (ennen niin tykkäämäni) painomuste kombosta. Yuk.

Tää oli helppoa. Peittyi hyvin. Mutta ei siitä silti kaunis tullut... tbc...

Räpellystä vappuna

Voi miksi tämä on mennyt muuttumaan?? Olen eksyksissä, hyvä kun sain opeteltua vanhallakaan kirjoittelemaan ja liitteleen kuvia... noh, katotaas mitä tästä tulee... Tuli siis pakottava tarve opetella jotain uutta ja tehdä jotain kivaa meidän termiitille joka täyttää pian jo 3 vuotta! Hän on siis armoton Angry birds fani (mutta ei, ei pelaa sitä itse, ei osaa käyttää vielä tietokonetta ja hyvä niin), joten pidämme tyypperölle sitten AB synttärit. Sain idean että joo, nyt tulee jotain erilaista ja päätin että teen piñatan. Rupesin googlettelmaan ja tajusin ettei ideani ole yhtään niin omaperäinen kuin olisi voinut toivoa. :P (Kokeilkaa vaikka!) Noh, kääntöpuolena se, ettei tarvinnut alkaa kauheasti säätämään, kun löytyi niin paljon tutoreja ja ohjeistuksia ko. vekottimiin. Pääasialla tähän tarvitaan vähän näppäriä sormia, vettä, vehnäjauhoja (ja perunajauhoja) sekä sanomalehtiä sekä ilmapallo. Tähän tyyliin homma lähti rakentumaan:

Meillä oli tavallista perus vappupalloa isompi pohja, isoin mitä Tiimarista löytyi ja sen olisi saanut vielä isommaksikin, mutta katsoin, että otuksen muoto kärsii, halusin pyöreän - ei päärynämäisen - muodon.

Liisterinä toimii siis vesi+jauho seos joka on suunnilleen lettutaikinan vahvuista tököttiä, itse lisäsin liukuvuutta antamaan lusikallisen perunajauhoja, en tiedä tekikö se mitään hyvää, jos nyt ei huonoakaan. Lehtisuikaleet leikkasin laiskana, ja se kostautui myöhemmässä vaiheessa röpelönä liitoskohdissa... joten joo, käyttäkää jotain pikkusaksia terävämpää ja viettäkää leikkauksen kanssa enemmän aikaa kuin 5 minuuttia niinkuin allekirjoittanut....

Liisteriä siis "niistetään" pois uitetusta suikaleesta ja läntätään kiinni palloon. Pieni suunnitelmallisuus kannattaa... suikaleitten pitää siis mennä toistensa päälle jonkun verran kummaltakin reunalta. Muuten, mitä kapeampi suikale, sen helpompaa tehdä pallomuodon päälle... asia jonka karvaasti sain kokea... :D * tbc... ;)

Kevään luova tauko

Syynä voi olla se, että en ole tehnyt mitään, tai sitten se, ettei ole ollut kameraa jolla ottaa todisteita että olisi oikeasti tehnyt jotain.
Hamahelmet on saapuneet tupaan ja niistä on tullut sähellettyä yhtä sun toista, mutta tässä yhden possufanin huoneen ovi kuvassa.






Virkkauskirja on ollut kovassa käytössä ja seuraavaksi haluankin koukkuamiskoukun ja harjoitella sitä. Rahaa ja inspiraatiota odotellessa tein pienen lumihiutaleen, jonka aika onkin jo siirtyä kaapin pohjalle odottelemaan ensi talvea. Myös muita kivoja kuvioita kirjasta löytyy ja olen jotain tehnytkin, mutta en ole muistanut yrittää ottaa kuvia... hyi, huono bloggaaja, hyi...

Yhden maton viimeistelin sekä sisustuskorin tempaisin pikkuiselle neidille synttäreikseen. Ainakin korista napsasin kuvan ennen lähtöä mutta se lienee isännän uuden kännykän ytimissä.

Tämä oli nyt tämmöinen "elossa ollaan"-postaus.

Kevätmieltä kaikille!

Viime viikonlopusta

Kaikki satsina tälleesti vuan.
Kokeilin virkata kehystä ja onnistui sen verta siedettävästi, että tämä yksilö meni tuparilahjaksi tuon korin kanssa. Oikeastaan isäntä vielä askarteli tuosta kehyksestä kellon, kun oli kellonkoneisto hollilla...
Sitten tuo ihana pieni kori, tein sen viime viikolla myös ja se sopii saajalleen kuulemma todella hyvin väriltään. *happy*
Pohjan tein puolipylväillä ja korin reunat sitten perus kiinteellä, siitä tuli mielestäni hauskin kuvio tuohon vinksahtaneeseen koppaan. Termiitin kanssa tossa sitten arvottiin että pistetäänkö yks nappi, vai kolome, termiitti sano että yksssi iso nappppi ja se siihen sitten meni. Nappivalinta, kuulemma.
Samaa tupari pakettiin meni myös Hawajilaista mustaa suolaa, sekä yks pieni hamppurätti pitämään uutukainen keittiö puhtaana.
Sitten tuollanen pieni projekti joka nyt tuntuu venahtaneen vähän... kun ei ole ollut aikaa tehdä sitä ihan loppuun... edelleen siis keskeneräisenä tossa pari kuvaa sahalaitavirkkauksesta - peitto jonka tein "vauvalle", mutta saa luvan lämmittää termiitin kinttuja, onhan se meitin vauva kuitenkin. Harjoituskappale siis, väreistä joista minä totesin ensinäkemältä "ihana yrjö" ja isäntä "vau mite hianot!"

Ainiin, kehys on tehty Novitan 7veikasta, kori on tehty 2kertaisesta Kelo-langasta ja tuo peitonrääpäle sitten Craftista (Hemtex).

Ilmeisesti minulla on kaikki aika maailmassa tehdä käsitöitä - ainakin vielä seuraavat 3,5kk. Miten sitten käy tuvalle, en tiedä, tutiseeko liitoksissaan vai ehtiikö sitä vielä vähän näpertää... vaikka eipä blogin (enempi) kuoleentuminen lienisi mikään kovin suuri shokki tai parkumisen asia kenellekään. Vaikka onhan tää kiva tapa arkistoida itelleen mitä on millonki tehny ja kenelle antanu.

Tää emäntä lähtee nyt viettää puolentunnin hermolomaa valtavan termiittihermoromahduksen jäljiltä - kun talo viimein hiljeni.

Maman poncho

Sain kaiveltua kansioiden kätköistä näitä eri vaiheita tuon ponchon kanssa. Ohjeen muokkailin tuon kukkakuvion ympäriltä, jota opettelin tekemään Virkun blogin ohjeen mukaan. Salomoninsolmut opettelin muistaakseni Novitan peedeeäffän kanssa.

Ensimmäiseksi tein tämmöisen suorakulmion, ja sitten tuohon +4 kukkaa ja voilá on takakappale kasassa.




Sinäänsä helppoa kuin heinän teko kun pääsee vauhtiin. 2 värillä tehdessäni tein monta punaista kukka-aihiota valmiiksi ennen liittämistä. (Toki, tällaisen työn päätteleminen on aivan penteleen turrrskaista kun niitä lankapäitä on sitten 4x24!) Mutta tyhmä mikä tyhmä. Nyt osaisin tehdä paremmin.



Ylläolevasta kuvasta ei varmaan huomaa että "seura tekee kaltaisekseen", nauroin kun nyhjäsin tätä kasaan ja ihan samanvärisissä vaatteissa...terveisiä vaan pyjamapöksyiltä jotka sain äidiltäni (kelle tämä ponchonen siis meni lahjaksi).

Liittäminenkin oli suht simppeliä...



Kiroilua sen sijaan aiheutti neuleen venahtelevuus ja jouduin tekemään aika monta varvia tuota kaula-aukkoa kireemmäksi että sitä voisi kuvitella pitävänsä muuallakin kuin lanteilla....



Valmis poncho olikin sitten vallan kaunis.
Tuota paitaa ja tekijän figuuria vaan ei ole ehkä luotu tämän ponchon kanssa olemaan... :D Aika karseet "valmiit" kuvat tuli, mutta saa luvan nyt kelvata! NIH. Ainakin tuon paidan kanssa ponchon värit näkyvät hyvin.





Tarkempaa ohjetta tälle en ala kertoilemaan, Virkun blogiin saa mennä sompailemaan ja etsimään, siellä on kaikkea kivaa ja kaunista. :)
Itse en jaksa mitään ohjeita alkaa kirjottaa ylös, niitä on netti pullollaan, enkä tykkää ohjeiden tekemisestä. Tää on käsityöblogi, ei ohjepankki.

Tää, kuten muutkin virnablogin jutut on tehty "Tuurilla, ei taidolla".

Mukavaa loppiaista kaikille ja viekää nyt jo ne ränsistyneet joulupuunne saunanlämmikkeeks! ;)

Korviksimia joo joo

Tässä sekalainen sarja korviksia joita olen tehnyt kesällä/syksyllä.
Tähän postaukseen nyt sattui nuo kirkkaimmat, olen tehnyt myös maanläheisemmän värisiä koruja... mutta nää pomppas nyt silmille, varmaan siitä syystä että tekosessa on kovinkin näiden värinen peitto. :D

Osa koruista on myyty.