Rannekoru

Sain pujoteltua tuollaisen korun lahjaksi, sain jopa sidottua sen kiinni vaikka tiukkaa teki - siima ei ole kaikkein helpointa!
Värit vain huusi minulle lahjan saajaa ja pikkuiset puuhelmet vähän kirkastaa, ettei kaikki ole vain sinistäsinistäsinistä.

Huomaa ehkä, että käsitöitä on tullut tehtyä, kun sormet on ihan pistoshaavoilla, tussissa ja muutenkin kärsineet... :D Pitäsköhän alkaa kehitellä käsirasvaa noiden saippuoiden lisäksi...? ;)



Tällanen koru on helppo lapsenki suunnitella ja pujotella, mutta tuo lukko pitää kyllä jonkun vähän vanhemman kiristää paikoilleen...


Tuvassa kärsitään eilisen energiapuuskan jälkiväsystä ja sohva sekä kutimet kutsuvat kummasti. Pitäisköhän sitä kerranki tehä myös Aviomiehelle jotain - vaikkapa tumput? Sillä kun on kumma tapa hukata ainakin yhdet per talvi, joten vielä ehtii ja jos nyt alotan, ei hänen tarvitsis kovin kauaa näppejään palelluttaa...

Talvikukkia

Marraskuussa aloin toteuttaa "koruja kaikille" operaatiotani.
Kävin Sinooperissa etsimässä tarvikkeita ja löysin rintaneulan taustoja, otin ne varmuuden vuoksi mukaani vaikken ollut varma mitä niille tekisin.
Myöhemmin sitten tajusin että enhän ehdi tehdä ihan kaikille kaulakoruja - eivätkä ne kaikkien tyyliin sovikaan tai sitten ettei kaikilla ole korvisreikiä.
Tein sitten muutaman rintaneulan ja tässä niistä onnistuneet yksilöt.


Käsin huovutettu, melko muhkea ja väreiltään talvinen kukkanen... puinen helmi liimattu kiinni.


Myös käsin huovutetusta levystä leikattu kukka, johon liimasin vielä pieniä välihelmiä koristeeksi terälehdille jääkiteiksi. Keskihelmet on ommeltu + liimattu.

Kukat on lopuksi suihkutettu hiuslakalla joka estää pörhöttymistä ja tavallaan tärkkää kukat siistimmäksi ja suoremmaksi (voi niitä märkänä vähän taivutellakin jos tahtoo sellaisen yksityiskohdan terälehtiin).
Näitä kukkia ei siis kannata viedä lähelle avotulta...!

Tuvassa ollaan oltu tämä viikonloppu vähän mökkihöperöitä... eilen valmistui äkkiseltään yksi pieni vauvantumppu ja jos teen sille vielä parin, se pääsee muutaman viikon päästä keskolaan lämmittämään pikkuisia sormia. Kyseessä sama keskola jonka teholla Poika oli aikoinaan elämänsä alussa.

Voisi vaikka käydä metsästämässä vielä uusia lankoja tuohon projektiin... ehkäpä bambua... hmmm

Joulunpunaista...

Tämä huopainen kaulakoru meni Mummulle joululahjaksi.

Huovutin pallot käsin mäntysuovan avulla lämpimässä vedessä, silmämääräisesti jaoin että niistä tulisi suunnilleen saman kokoisia. Nahkanauhan pujotus oli kaikkein hankalinta sillä pari palloa olin huovuttanut niin umpipiukkaan ettei ollut neula mennä läpi! Nahka oli sen verran pasua että sormet ruvella sain repiä sitä läpi jokaisen pallon ja piti ehkä vähän Aviomiehenkin auttaa asiassa.

Puiset helmet mielestäni täydentää kivasti nauhaa ja niiden perään oli helppo sitoa solmut. Nahanauha on niin pitkä että sen voi vain sujautaa pään yli kaulaan.

Ainakin Mummu heti laittoi tämän kaulaan että kaipa se sitten oli mieluisa.
Hankaluutensa vuoksi tämä jäi ainoaksi kokeilukseni tehdä huopa-nahkakoru.

Ettei nilkat palelis...

Lanka esittely Novitan sivuilla

Tein siskolle Novitan Puro-langasta säärystimet. Näissä meni pari viikkoa tehdessä, en edes joka ilta ehtinyt kilistellä puikkoja. Yhteen säärystimeen meni yksi kerä, eli melkoisen pienistä keristä on kyse. Pienimmälle pyöröpuikolle loin silmukat, ja teki vähän tiukkaa mutta kyllä se siitä löystyi.
Väri väitti olevansä metsänvihreä. Löysin paljon sinisen sävyjä ja sitten lämpöisempää, kellertävää sävyä sitä mukaa kun lanka punoutui työhön. Oikein miellyttävä lanka kutoa, mitään kovin isoa ei kyllä tekisi mieli moisesta tehdä sillä melkosen tyyristä lankaa on - ainakin jos vertaa 7veikkaan.

Voinen vielä myöhemmin laittaa paremman kuvan kyseisistä säärystimistä jos siskoseni tahtoo sellaisen lähettää minulle. ;)
En saanut kuin kännykällä napsaistua kuvan, joten pahoittelen laatua. Kiitos ja anteeksi.
Tuvasta toivotellaan kaikille mukavaa loppiaista!

PS. Johtuuko kommentoimattomuus siitä ettei pysty ilman kirjautumista (kuulin moisesta ongelmasta jossain, mutten tiedä onko täällä sama) vai jostain muusta? ;)

Pikkuveljen slipoveri

Aloitin lokakuussa väsäämään rakkaalle siskonpojalle slipoveria.
Ihastuin violettiin Novitan Isoveli-lankaan joka on pehmeää ja paksua, olematta liian huokoista. (Mikään ei revi hermojani kutomisessa paremmin, kuin purkautuvat ja karkailevat langansäikeet, vaikka olenkin oppinut hallitsemaan sitä kaaosta melko hyvin jo.)

Kuitenkin työssäni tuli pari mutkaa matkaan - aika loppui vähän niinkuin kesken (joulusiivousten ja kaikkien muiden lahjojenteon ja paketoinnin lomassa) ja tämä slipoveri pääsi mummulaan hoitoon pariksi päiväksi jossa Mummu sitä hellyydellä kutoi kasaan. Minun käsityönjälkeä tässä siis näkyy takaa alaresorista niskaan sekä edestä alaresorista V -kaula-aukon alkuun. Yläresorit ovat siis Mummun kätten töitä.
Mitään saumoja sivuilla ei näy, eikä ole, sillä tein pyöröpuikolla (oisko ollu 60cm)koko alaosan kainaloihin. Ala resori on neulosta 2o2n, pyöröpuikolla ainaoikeaa kainaloihin ja selkämys vuoro rivein oikea ja nurja - sileä neulos.
Slipoverin mallina oli 86/92 kokoinen hihaton kesäpaita ja tämä oli passeli ainakin omalle puolitoistavuotiaalleni. Koko siis reilu 92.

Seuraavalla kerran käytän ohjetta, enkä ala huitoa omasta päästäni ja liian myöhään. ;) Sillä olen hidas puikkojen kanssa, mutta ainakin työn jälkeä on kehuttu joten ei se minua harmita että olen hidas, enemmän harmittaisi vinksallaan oleva lopputulos!



Tupa kiittää ja kuittaa ja toivoo huomispäivästä hieman valoisampaa, ilman auringon osittaista pimentymistä.

Saippuan valmistusohje vol.2

Sienisaippuaa

Tämä kiva idea tuli minulle mieleen kun muistelin Tammisaaren markkinoita eräältä vuodelta, josta löysimme kummitytölle Unicef-mukin (jonka myös hieman epäonnisesti kaiverrutimme) sekä muutamia ihania puuleluja lapsiväelle. Eräässä kojussa oli veikeän näköisiä, oransseja saippuoita joista minulle tuli mieleen lähinnä jokin sitrushedelmän ja karambolan risteytys. Kävin juttusille ja kyselin myös hieman tekotavasta ja että olikos vaikeaa…
Sitten unohdin autuaasti että moisia voisi tehdä itsekin. Ostin niitä muutaman siitä, tarkoituksena pitää itse yksi mutta syystä tai toisesta ne menikin kaikki lahjoina pois.

Ensin pitää tehdä esivalmistelut, sillä miten ihmeessä sula, kuuma saippuamassa muka pysyy sienen ympärillä? Setä Google auttoi tässäkin. Elmukelmua (eli siis läpinäkyvä tuorekelmu) sieniputken ympärille sekä alle ja sitten vielä tuplavarmuudeksi tiukkaan paksua maalarinteippiä kieputettuna ympäri. Sinooperista muuten antavat ohjeeksi vain maalarinteipin, mutta katsoin helpommaksi laittaa kelmun väliin, sillä sienen pinta on huokoinen.

Muista leikata myös jokin maitopurkki tai vastaava tueksi tälle saippuasienipötkölle, sillä se on kuuma käsitellä paljain käsin, sekä hieman löysä, varsinkin pohjasta minne saippua kerääntyy. Maitopurkissa sitä on helppo käsitellä ja viedä vaikka hetkeksi viileään eteiseen tai parvekkeelle jäähtymään. (Ei pakkasella! Luin jostain että liian nopea lämpötilavaihtelu ei edesauta jähmettymisprosessia, en tiedä, sillä tein saippuat syksyllä jolloin ei ollut pakkasta.)

Tämän jälkeen kaikki onkin helppoa jo, sulattaa massan varoen sekoittamasta ja lisää tuoksut ja värit. Voi tähän varmaan käyttää jotain mausteitakin, mutta värjääviä en suosittelisi, sillä se pilaa ulkonäön peittämällä sienen ominaisuudet, myös liian voimakasta värjäystä kannattaa välttää. (Väripurkeissa ohjeet, joten ei siitä sen enempää.) Kuorivia ainesosia kannattaa myös välttää, sillä sienisaippua itsessään on jo melkoisen karhea ja sen vuoksi sopiikin hyvin esimerkiksi jalkojen hoitoon.

Itse lisäsin liian vähän tuoksua ja väriä, sienisaippuasta tuli vähän kirpeän tuoksuinen, eikä juurikaan edes vihreä, mutta asiasta viisastuneena lorauteltiin vähän enemmän kumpaakin tököttiä sitten käsisaippuoihin. Kuumassa ja vähän höyryävässä massassa tuoksu muuten tulee esiin paljon enemmän kuin valmiissa saippuassa! Väri myös on tummempi kattilassa kuin muotissa jäähtyneenä.

Kaataessa sulaa massaa tuubiin kannattaa antaa sen rauhassa laskeutua. Kun tuubi on melkein täynnä, anna ilmakuplien nousta rauhassa pintaan ja seoksen jäähtyä. Myöhemmin itse teippasin vielä toisenkin tuubin päistä umpeen, mutta se oli vain omaa varovaisuuttani.

Saippuoiden leikkaaminen onnistuu ihan hyvin perus keittiöveitsellä, suosittelen uratonta. Urallisista tulee veikeä kuvio kyllä saippuan pintaan, mutta on vaikeampi leikata.
Seuraavassa sitten kuva kyseisestä saippua pötköstä valmistusvaiheessa.



Vielä kuva valmiista palasta...




...ja jos joku on eksynyt lukemaan tätä ja miettii mistä massasta puhun ja miten sitä käsitellään, katso Saippuan valmistus vol.1

Saippuan valmistusohje vol.1

Saippuan valmistusohje
(kirkas massa)

1. Leikkaa massa paloiksi teräskattilaan. Sulata massa 65-70 asteessa, lisää väri ja/tai hajuste ja vala muottiin. Vältä kosteuden poistumista sulatuksen aikana koska tämä saattaa vähentää saippuan läpinäkyvyyttä. Älä sekoita massaa voimakkaasti sillä muuten siihen kerääntyy kuplia (jotka ilmestyvät vaahtona saippuapalojen alapinnalle.)
2. Muotteina voi käyttää useita erityyppisiä materiaaleja, kuten silikonimuotteja, joista jähmettyneet palasaippuat irrotetaan ja halutessa voidaan pakata saman tien läpinäkyvään muoviin. (Tämä tekijä ei katsonut sitä pakolliseksi, eikä kosteus kyllä hävinnyt saippuoista. Tässä siis takana se että saippua säilyy pidempään, mikäli se ei ole menossa heti käyttöön.)
3. Muottimateriaalista riippuen jähmettyminen kestää 0,5-4 tuntia. Me jätimme suosiolla isot palasaippuat yöksi vetäytymään.


Muotteina oli mm. Ikeasta ostetut jääpalamuotit, silikoonia. Myös kertakäyttö cola-muki kävi pinnoitteensa vuoksi hyvin saippuamuotiksi, samaten maito/jogurtti purkki toimii. Käsittelemätöntä kartonkia ei voi käyttää saippuamuottina. (Esim. tyhjää vessapaperirullaa, vaikka siitä tulisikin somia pikkusaippuoita!)

Ohjeet pääpiirteissään lainattu Zetesap c 11 irtosaippuamassan ohjeista, kyseistä kirkasta saippuamassaa löytyy esim. Sinooperista.
Tuli kokeiltua myös kalliimpaa, sameanvaaleaa saippuamassaa joka käyttäytyy suunnilleen samaan tapaan kuin kirkas kaverinsa.






Tähtisaippuat jäähtymässä.

Keittiövaaka on lähes pakollinen kaveri ennen massan sulatusta, että tietää kuinka paljon hajustetta sekä väriainetta lykkää sulatettuun - paitsi jos sokeasti luottaa mitä pakkaukseen on merkitty... ;) (Me jaoimme paketteja ronskilla kädellä sen mukaan kuinka paljon halusimme mitäkin saippuaa tehdä, koska sulatuskerrat piti tehdä kaikki erikseen.)



Kahvisaippua sai kivan muotonsa Danonepurkista ja sitrussaippuan muottina taas toimi Hesen colamuki. Massan määrä siis ei päätä huimaa, silti näistä tuli monen monta saippuaa!



Tämä ei todellakaan ole siis vaikeaa ja vain mielikuvitus on rajana millä saippuaa maustaa ja hajustaa...
Jäähtyneen massan leikkauksen suunnittelu on myös iso osa että EI vain leipäveitset viuhumaan ennen kuin on suunniteltu loppuun! :D
Kaurasaippuat saivat esimerkiksi viimeisen kuorrutteensa valmiina paloina ja leikkasin palat niin, että hieman pohjalle uponnutta hunajaa tulisi tasaverta kaikkiin paloihin, jouduin siis leikkaamaan vaakasuoraan, eikä pitkittäin kuten vihreät kirkkaat saippuat.

Aika kivaa, eikö?
Minä ja aviomies ainakin tykkäämme, näitä oli hauska tehdä.
Pakko vielä sanoa että se toinen käsipari auttaa kummasti, mutta ei ole välttämätön, silti tää on ihan kivaa puuhastelua oman murun kanssa ja voi hyvällä omalla tunnolla sanoa että ME tehtiin nämä saippuat. :)

Saippua unelmia

Sain eräänä syksyisenä iltana mainion idean: haluan tehdä saippuaa joululahjaksi suvulle ja ystäville. Ei auttanut muuta kuin metsästää netin syövereistä hyviä ohjeita, katsella mistä kaupasta löytyisi tarpeet ja päättää mitä saippuoita tekisi.
Halusin tehdä erityisesti naisväelle suunnatun oman hemmottelusaippuan, sekä jotain mikä sopisi myös miehille, perus käsisaippuaa unohtamatta.


Tässä yllä hunajainen mantelisaippua kaurakuorrutuksella.
Juoksevaa hunajaa, hienonnettua mantelia, kanelia sekä kauraleseitä. Massa oli alunalkujaan maidonvaaleaa ja miedon tuoksuista.
Päällä tähdet jotka vain kuvauksen aikana lepäilivät kaurakamujen päällä. Vihreät tähdet ovat isompien käsisaippuoiden kanssa samaa, appelsiinisen tuoksuisia vihreitä pikku saippuoita ja oranssit ovat kosteuttavia hunajakaneli saippuoita, kirkkaasta massasta.


Tässä hennosti sitrukselta tuoksuvat vihreät käsisaippuat sekä ihanan talvisen tuoksuiset, kuorivat, vaniljahasselpähkinäkahvi&kaneli saippuat.
Kirkas saippuamassa sopi näihin oikein hyvin. Kahvisaippuoissa ei ole käytetty mitään väri- tai tuoksulisiä.

Näiden lisäksi tein myös saippuasienisienisaippuoita - jotka herättivätkin ilmeisesti hieman kummastusta. :D Niiden teosta infoa ja kuvia lisään myöhemmin, kuten myös näiden saippuoiden valmistusohjeen perusasteella (massojen sulatus ym.)

Tervetuloa mukaan seuraamaan blogia siitä, mitä Hiirenvirnan tuvassa on saatu luotua.